Verottajan verottaminen

What is the relative G of any given situation? Well, it of course boils down to our behaviour and the constituency of the materials forming the Planet we live upon. How much of which is being steered in what direction of a story, taking into account the distance-in-practice from the consideration of the fundamentals above presented (how much you’ve thought about them), will give you the answer.


Yleinen asevelvollisuus on minulle kyseenalaistamaton itsestäänselvyys: mielestäni Suomi hyötyy siitä, että jokainen saa yhteisen kurikoulutuksen joka samalla etäännyttää entisestään vääräromanttisista sotaunelmista.


Ultimately, success in everyday life comes down to getting to bed on time. Ultimately as in, deep-down, getting to bed on time is the primary thing you want to worry about.


To be flying at the leadership-level with proper pillowing on the mind, I believe that it is not only a benefit but a necessity to be part of a work-external, professional network. Having a broader perspective is what counts in being ready for the responsibilities that, ultimately, come as surprises in the day-to-day.


The money of politics is votes.


As the Captain of any Vessel will tell you: you do wish to assess your capacities to maintain control prior to engaging in the act of motion-creation. In the interests of maintaining systemic stability: you do further wish to have a self-separate Approval Council to affirm your opinion of controllability.


In being a Captain, you must learn to realise the difference between Skipper and Non-Skipper moments. If your pressures of acting as Captain mean you must fail to attend an event or other gathering, then be Skipper and focus on the task at hand. But then it is really important to get into a habit of knowing when it is that you are a Non-Skipper.


The thing about being a Captain is being able to handle the beingness of the storm: its everpresent impending arrival or its therebeing.


Työstä pidetään sen alkuun asti kiinni. Sen jälkeen siitä aletaan päästää irti, kunnes tulee taas aika alkaa tarrautua hommaan. Kuin hengitys konsanaan.


This has been written by an American working the bar in Helsinki (a Man clearly of the highest calibre: building a Family with his Wife, in the finest of physical shape, and versed-for-work in the Finnish tongue after but a few years of residence in this immense City of ours that lays in the Far North):

“The primary form of social welfare should be work. An Individual’s capacity to provide for their own Family is empowering and proves to be the basic necessity when one pursues a meaningful life with the opportunity of advancement & growth. Therefore our collective goals should be to increase the opportunity for everyone (who wants to) to get reliable employment. Regulation should protect workers but it should be negotiated upon by Owners & Employees. The workplace is the breeding ground of welfare & progress.”

This, in turn, has been written by me:

“Speaking of the welfare state is a mistake: we should always remember to speak of the well-being state. Welfare awakens connotations of handouts, of passivity: well-being is an active effort, one achieved through the continued passings of the taxed fiscal flows, made possible by the aggregate work of a Nation, into the funding of the operation of the base societal system, the vehicle of insurance that no Citizen should ever be left behind to fend for themselves and their own against the tremendous forces of Nature that so closely rest behind in our wake as we step in through the door from the cold outside to the warm residing within. We should note that whilst the State is a vehicle of insurance against worse times then it is also a vehicle of assurance that that which works today shall continue to work tomorrow or improve: taxes are the lifeline of this assurance/insurance feature of modern living, defining modern as that had with the being of the State.”

We have zero fundamental disagreements with the American, whilst maintaining the integrity of the necessary insurance-bringing functionality of the Nordic system.


Asioita aikaansaadakseen on tärkeätä keskittyä tavoitteeseen ja pitää silmä lujasti siinä kiinni. Jokaisella organisaatiolla on funktionaalinen merkityksensä jonka luonne on helposti tarkasteltavissa käyttämällä filosofian vanhinta työkalua: poistamalla se olemasta. Kun nappaa jonkun asian irralleen todellisuudesta tarkastellakseen sen luonnetta, jättää todellisuuteen aukon jonka luonnetta tarkastelemalla löytää irroitetun kappaleen merkityksen todellisuuden muodostumiselle.

Verottajan funktio osana yhteiskuntajärjestelmän todellisuutta on hyvin yksinkertainen: rahaimuri. Vaikka yleinen keskustelukulttuuri nykypäivässä on erinäisistä syistä valunut siihen pisteeseen, että Verottajaa ja verojen maksamista halveksutaan, niin on syytä viettää pienehkö tovi pohtien sitä mitä tapahtuisi jos yhteiskunnalta poistettaisiin hapentulo. Mitä sinulle kävisi?

Se, että Verottajan olemassaolo on yhtä todellinen osa ihmiselämää kuin kroppamme hapensaanti, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei verotusjärjestelmää voisi kritisoida. Verottaja toteuttaa heille määrättyä työtä, aivan kuten kaikki virkahenkilöt sotilaista sairaanhoitajiin kuuntelevat ylimmän päättävän elimen, Kansan valitseman Eduskunnan, sanaa. Jos Verottajalle annetaan yskivä järjestelmä käytettäväkseen, tulee Verottajan toimenpiteet olemaan yskiviä. Vaikka F1-kuski Lewis Hamilton on kiistatta kivunnut lähimmäksi F1-legenda Michael Schumacherin historiassa asettamaa tasoa, niin ei herra Hamiltonkaan nakuttaisi kärkisijoja ilman kärkiautoa.

Ennenkuin jatkan kohti päivitysehdotuksia verotusjärjestelmään, on syytä kuitenkin antaa mitä suurin kunnia Verottajalle siitä, että Suomessa elävä järjestelmä on maailmanluokan kone ja päihittää monen muun vertailukohteen. Ei tarvitse kuin viettää pienen hetken mittaisen piipahduksen verran aikaa tutkien esimerkiksi Yhdysvaltain IRS:n pyörittämää hirviötä halutakseen kirjaimellisesti naimisiin Suomen ja sen veroehdotukseen pohjautuvan, automaattimallin kanssa.

Tästä huolimatta, minä en ole tyytyväinen. Verotusjärjestelmä on vieläkin aivan liian läski ja vie päättäjiemme ajatukset väärään suuntaan: nippelisäätöjen tekemiseen prosenttien kymmenysten varassa verraten Suomen yhteiskuntajärjestelmän operatiiviseen johtamiseen Virkahenkilöstön (ja siten Kansaa palvelevan koneen) ylimpänä johtajana. Mitä tämä tarkoittaa?

Tarkoitan hyvin yksinkertaisesti sitä, että sitä saa mitä johtaa. Jos johtaa nippelisäätämisellä, saa nippelisäätämisen tasoisia tuloksia. Kun poliitikkojen kokonaispohdinta-ajasta (se aika mitä poliitikko käyttää miettien asioita kertaa poliitikkojen määrä) merkittävä osa menee sen säätämiseen mielessä, pitäisikö jonkun luvun olla 0,1 tai 0,2, niin kehitys ajattelun tasokkuudessa tyssää siihen. 

On tiedostettava se, että johtaminen on ihmisten kohtaamista ja ohjaamista oikeaan suuntaan. Periaatteessa voisi olla ajateltavissa siten, että nippelisäädöt verotusjärjestelmään ovat juuri tätä: mutta se ei ole johtamista, sillä se unohtaa ihmisen.

Käytännön todellisuuden ymmärtäminen puuttuu Suomen päätöksentekojärjestelmästä miltei täysin. Jokaikinen minuutti mitä Yrittäjä tai Kansalainen käyttää verotuksensa pohtimiseen – minuuttimäärä joka on luonnostaan nouseva järjestelmän nippelitason kehittymisen myötä – on minuutti pois Työntekijöiden johtamisesta, Asiakkaiden palvelemisesta, Markkinoiden tutkimisesta. 

Jokaikinen Verottajalle hävitty minuutti on yhtä kuin kuolema arvonlisäykselle.


Mitä pitäisi tehdä?

Verottaja on Valtion rahaimuri. Tämä on hyvä asia, sillä emme halua tutkia sitä mitä tapahtuu kun yhteiskuntajärjestelmältä leikataan hapensaanti.

Rahaimuri on joko suora, yksinkertainen piippu verotettavan ja verottavan välillä, tai sitten se on monimutkainen polku erinäisiä vaihtoehtoja ja muita säätöjä, jossa hallinnon voimin paetaan Työntekijöitä, Asiakkaita ja Markkinoita.

Minä kannatan yksinkertaisuutta. Minä en halua vuosikymmenen päästä edes tiedostaa Verottajan olemassaoloa. Sitten kun Verottaja on täysin näkymätön ja unohdettavissa: sitten verotusjärjestelmä on valmis.

Digiajassa tämän toteuttaminen ei ole vaikeata. Kun raha liikkuu esimerkiksi työnantajan tililtä työntekijälle, ei työntekijän tarvitse tietää mitään muuta kuin se, että tietty summa rahaa on saapunut tilille. Kaikki on hoidettu etukäteen: näin asia on jo nyt, Suomessa ainakin. 

Se minkä tulisi muuttua on, että Yrittäjältäkin poistetaan kaikki verotuksen operatiiviset rasitteet. Ihan kaikki. Kaikki. No okei varmasti jotain on. Mutta melkein kaikki. Kun Yrittäjä vastaanottaa rahaa Asiakkaalta, niin yritykseltäkin rahat on viety Verottajan kirstuun automaattisesti.

Se on tulevaisuuden reaaliaikaisuutta, että Verottajan työt on hoidettu ennenkuin ne ovat edes alkaneet. Kun on rahaputki tililtä A tilille B, Verottaja on jo tehnyt tehtävänsä ja lähettää kuitit perään.

Kun järjestelmästä poistetaan kaikki verosäädöt ja asetutaan standardeihin jota ei muuteta poliittisten tuulten mukana, vakautuu talousjärjestelmä kun kaikki voivat lopullisesti pysähtyä oppimaan miten se toimii. Opin myötä osaaminen järjestelmän kanssa automatisoituu, ja aikaa vapautuu varsinaiseen työhön ja muuhun elämään, nostaen kaikkien hyvinvointia. 

Mitkä voimat ovat vastassa?

Kaikki ne joiden palkka ja osaaminen ovat suoraan kytkettyjä nykymuotoisen verotusjärjestelmän pyörittämiseen: eli aivan hemmetin monen ihmisen, kun järjestelmä on paisunut niin laajaksi. Erikseen tulee mainita kaikki ne poliittiset voimat jotka johtavat nippelisäädöillä ja siten kokevat osaamisensa arvon nimenomaan verotusjärjestelmään kohdistuvien diilien kautta: kun on tottunut olemaan se paikallinen poliitikko joka saa väännettyä kaverille tai kaverin kaverille erinäisiä verovähennyksiä ja muita (jotka – toistettakoon – ovat Yrittäjän kustannusten siirtämistä Yhteiskunnalle), niin siitä valta-asemasta on vaikeata päästää irti.

On kuitenkin sen aika.

Verotusjärjestelmän raju yksinkertaistaminen leikkaa rahankierron transaktiokustannuksia (eli sitä hintaa mikä syntyy yksinkertaisesti siitä, että raha liikkuu – riippumatta mistä se tulee ja minne se on menossa) ja poistaa kitkaa talousjärjestelmän toiminnasta. Tätä on mahdotonta vastustaa: on silkkaa idiotismia lähteä väittelemään vastaan, että rahankierron hidastaminen verotusjärjestelmän sisääntuloputkessa olisi vastoin kenenkään etuja (kun laskuista poistetaan yllä mainitut vastavoimat: kun heitä ei ole enää laskuissa mukana, on rahankierron sujuvoittamisen edut kaikille nähtävissä).

Ulosmeno: siinä saa olla kitkaa. Mutta sisääntulon hidastaminen? Se on silkkaa idiotismia. Sen olemassaolo on ymmärrettävää historian teknologisten rajoitteiden myötä, mutta ei enää tänä päivänä jossa IT:n voima auttaa meitä kiillottamaan Valtion rahaputken kultaiseksi.

Verottajan pitäisi toimia täysin automaattisesti ja olla ytimiltään kytketty Pankkien järjestelmiin suoraan: periaatteessa Verottajan voisi organisoida Pankin sisälle asennettavaksi komponentiksi. Kun rahaa liikkuu tililtä A tilille B – missä tahansa päin talousjärjestelmää – niin suoritettakoon maksu Verottajalle automaattisesti mikäli kyseessä ei ole lahjaveron rajan alle jäävä henkilökohtainen siirto. Kun raha istuu tileillä, niin tehkööt Verottaja vuosittaisen varallisuusveroa muistuttavan verotuksen seisovalle pääomalle: tällä tililtä suoraan verotettavalla prosentilla (oli numero mikä tahansa, sanoisin aivan maksimissaan 2-3%) ylläpidetään inflaatiota (joka on hyvin tärkeä osa talousjärjestelmän terveyttä) kirittämällä pääoman pitäjiä joko kuluttamaan tai sijoittamaan.

Hyvin yksinkertaista: Verottajalla on kaksi automaagista toimenpidepistettä. Tilisiirtojen välissä automaattisesti oleminen ja pankkitilin keskiarvobalanssin verottaminen minimoi Verottajan näkyvyyttä ja suoraviivaistaa sen toimintaa, jonka pitäisi aina olla Verottajan ensisijainen tavoite. 

Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden vapautuu Markkinoiden (eli siis: vapaiden ja itsenäisesti toimivien Ihmisten) luonto toimimaan hintamekanismin kautta. Jos jotkut hinnat nousevat kun veroedut poistuvat, niin sitten ne tekevät näin: ei muuta kuin myymään paremmin tai omia kustannuksia leikkaamaan. Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden pääsevät poliitikot ja muut johtajat keskittymään siihen varsinaiseen, operatiivisen organisaation johtamiseen. Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden kitketään korruptio ennenkuin se edes ehtii syntyä.

Haluaako joku vielä keskustella asiasta, vai ryhdytäänkö automatisoimaan Verottajaa? Verottajan pitäisi vuosikymmenen päästä olla miltei täysin näkymätön, muutaman sadan IT-insinöörin lentämä järjestelmä.

© 2019 Jens J. Sørensen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *