Reconomics

Kannattaa aina tiedostaa sekä henkinen että fyysinen matka Helsingistä Utsjoelle. Siinä on välissä aika monta kehää pohdittavaa: ainakin enemmän kuin kolme.


At the base of all the considerations of Economics are zoning rights to land. This is where the mathematical-logic of Economics meets the law of the People: where objectivity fuses into emotion. This is the primary lesson of Economics: realising the duality of objectivity and subjectivity that forms reality.

Zoning decisions guide the entire process of economic, and therefore Human, growth had thereafter upon any said land in question. Here, the matching of demand to supply should be as optimized as possible: the effects on Society are longest-term. In Finland, for example, we have two large Everyday Merchant -chains (Kesko and the S-Group) who have, on this side of the millennium, begun to have become challenged by the Germany-based Lidl. Their relative political power, as measured by zoning rights and those to project their formation, determines who has how much market share in whichever planned locations of commerce.

As the transparency of the Government and its operation has improved in Finland, distancing previous strangleholds on local market areas to make space for new Competitors, so has Lidl’s position: this is a positive development, since the Citizens acting as Customers have been happy, since they’ve had more choice. The market for products has broadened: everyday life now contains more possibilities.

Here we can observe that what matters next, after zoning rights, is market share distribution amongst the created real estate: which type of market participants own (either directly or through lease-&-use) how much of what type of usable area, and how well are they doing overall, fiscally and otherwise? Since these considerations and their surroundings in Science & Philosophy will always be the access routes to the most immediate measure of a People’s well-being, I believe that local economies are the most important place to start when considering the state of a Nation objectively: what Economics is supposed to continue focusing upon. The sum of the parts builds the whole.

None of what I’m saying is, of course, at any level, new in any way: I’m just compressing it into as-fast-as-possible a reset-button. The calling of the remembrance of the obvious, so to say, in the steering of the global economy across future times, towards better directions.


Suomen kuluttajatalouden isoin haaste on S-ryhmän ylisuuri presenssi asiakasrajapinnassa. Haluan korostaa sitä, kuinka uskomattoman hyvin toimivat koneistot Keskolla ja S-ryhmällä ovat nostaneet Suomen elintasoa läpi viime vuosikymmenten, parantaen saatavilla olevaa valikoimaa etenkin tämän vuosituhannen puolella. Ongelmana on kuitenkin se, että paikallistalouksien mahdollisuudet yrittäjyyteen ovat liian kapeat sen myötä, että S-ryhmä on vallannut liian suuren osan asiakasrajapinnasta: Suomen pienkaupunkien pääkadut ovat usein miltei täysin S-ryhmän hallinnassa eivätkä yksityisyrittäjät kykene kilpailemaan tasavertaisista lähtökohdista. S-ryhmän pilkkominen siten, että sen tehokas logistinen koneisto ei vaarannu, on tärkeätä: Yrittäjien mahdollisuuksia yrittää pitää parantaa merkittävästi.

© 2019 Jens J. Sørensen

Suomi 2

Sitä saa kaupasta. Häntä ei.


Olen pitkän harkinnan jälkeen päätynyt samoille linjoille kun jotkut muut, että Suomesta pitäisi osaamistavoitteiden suhteen tehdä kolmikielinen maa. Suomenkielen opetuksen lisäksi en kuitenkaan asettaisi rajoitteita siihen, mitä muut kaksi kieltä ovat: täten Suomi lisää dynaamisuutta sukupolvien väliseen jatkuvaan kehitykseen (joka vuosi nousevalla sukupolvella Vanhempia on tuoreinta tietoa siitä, mihin ilmansuuntaan kohdistaa opinjano), joka on mielestäni suotavaa pienelle kansakunnalle. Digiajan myötä Opettajat voivat opettaa myös etänä: näin kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan kustannustehokkaasti.

Suomi saa merkittävää kilpailuetua joustavuudesta sillä kykenemme levittämään osaamistamme laajemmalle: kielitaito on kärjimmäisin keino luottamuksen rakentamiseen muiden kanssa. Itse tulen ohjaamaan Lapset mitä todennäköisimmin Ruotsin ja Venäjän suuntiin, mutta erinomaisia yhdistelmiä on ties kuinka monia. Englanti/Kiina, Saksa/Espanja, Ranska/Japani, Eesti/Hindi.. ties mitä.. kaikenlaista.

Ylitse kaiken muun näen tärkeänä sen, että Suomi tunnetaan laajasta kielitaidostaan. Se on pysyvää kilpailuetua. Lapsen oppipolun pitäisi mielestäni alkaa kielipainotteisesti (jo esikoulussa?) ja kehittyä siitä muiden tieteiden suuntaan. Lapset oppivat kieliä kuin sienet: paras mahdollisuus kaikille annetaan aloittamalla mahdollisimman varhain. Siitä sitten muodostuu kielten parissa enemmän ja vähemmän jatkavat sitä mukaa kun koulu-ura etenee.


On a very practical level of consideration, the Internet has not changed one bit in how the Youth are using it. There are various media for communication between People, and said People engage in conversation through whatever form the chosen media guides them through. Content is discovered by Individuals and shared amongst the Group. Two decades ago we used IRC as a messaging platform and shared links: many still do. These days the Kids use Whatsapp as a messaging platform to share content directly or to share links to external platforms.

Communication is communication. Given everything as it stands, we might as well officially welcome the Internet into the state of Nature, seeing as it has become a normal part of Human behaviour (as proven through continued intergenerational progress of technology uptake, seen in software usage statistics) that is beginning to be managed by regulation: as it should be. Regulation means the Internet has the propensity to live longer, as it can be trusted more certainly, allowing for investments to continue to be made into it: as they will most certainly be. This means Digital Age jobs should be secure for the time being: a long time, that is.

But so, anyway, it’s like: “Dear Internet – which is us* – welcome to Nature – where we always were.”

*well, technically it’s like an object between us? Like a function with us, its variables, flowing through.


If you do business in Sport: you’re clear to grow as long as you can attract People to the Owners’ Parties. If you’d be interested in funding a second KHL Ice Hockey Team for the Helsinki Metropolitan Region, realised in the 2020s: let me know how You intend to prove to Me that you have the required cash and which Accountancy will do the auxiliary proving of the cash being legal (probably had in simultaneity with the showing of Your Riches: Excess Tens (of Millions) is the expectation). The first thing I’ll tell you when you get in touch is that it is not a non-risky investment: you probably knew that, but it is my responsibility in business to state the obvious from the offset so that we don’t have to waste time on it later.


Nollatuntityösopimukset ovat oman näkemykseni mukaan reflektio Työnantajien liiallisen joustavuuden hakemisesta organisaatiosuunnittelussaan jolla todennäköisesti paikataan liian halvaksi painunutta yleishintatasoa. Nollatuntityösopimukset ovat hyvä esimerkki siitä, miksi ay-liikkeet ovat tärkeitä. Vaikka matemaattinen optimointi on kaunista niin en pidä nollatuntityösopimuksiin perustuvan työmarkkinan syntymistä millään tasolla toivottavana asiana: se on vaarallinen askel tasa-arvolle jota ei kannata ottaa, sillä siinä piilee voima murtaa luottamus työmarkkinoihin yleisesti, ajaen lisää kysyntää julkiselle tuelle, joka entisestään murtaa työtahtoa ja rapauttaa talousjärjestelmän elinvoimaisuutta.


Computer People have knowledge of IFTTT: if this then that -linear logic. We must remember to remind the Computer People that there are other logics: for example, in politics, imagine you are seeking but one outcome out of the system. There are two parties that can steer you towards it, and both are a time-bet either way as to one will take longer and the other a shorter amount of time to deliver the service, be it more parking or baby care or whatever. Then you have a when if them -circular logic going on. Technically, it is an input-output system like all living functions, making WIT equivalent to IFTTT. What is it that you perceive which makes it different? Is there a progression across phases in time from an objective perspective to a personified perspective, allowing for uncertainty in the result?


When you’re alone, scared, and weak: that’s when you’re most prone to being attacked in life. Seeking for these emotions pre-emptively comes from understanding past experiences of having fallen into them. When you work on your strength of bodily physique and mental valour, you’ll get over yourself. Weaknesses are weak: they ultimately fall with but a blank stare, as the muffin is left on the grocery store shelf.

But then: the muffins always come and win in the end, with their damned epic softness -strategy…


“Not perfect. Better!”

Former President of the United States of America, Barack Obama

© 2019 Jens J. Sørensen

Pre-emption

Some People are still going on about Chaos Theory (Butterfly Effect), which essentially just says that theoretically there is a thing called cause-and-effect at the extremest scales. Like waking up to the smell of God’s fart.

Thus, I’ll posit Dechaos Theory: that the non-action of whatever can prevent something from happening at the other end.

😉


Here’s an interesting question: should Facebook and Others limit the amount of content that a Network Participant can feed into the Network System per day or per week, thus creating scarcity (from the limitation of limitlessness) and increasing content value?


Määrittelemällä tapahtuman hetkessä tekee kaksi asiaa samanaikaisesti: pysäyttää vanhan ajan poistamalla palasen siitä erikseen määriteltäväksi (luoden erilaisuuden luonnetta samankaltaisuudesta), ja samalla käynnistää uuden ajan määrittelemällä osalle sitä jonkin muun funktion kun puhtaan luomavirran jatkuvan täydentämisen: eli antaen osalle luonteen, jota sillä ei aiemmin ollut. Sanoisin, että määrittelyn arvo on järjen olemassaololle ja sen käytölle ääretön, sillä järki ei voi kulkea ilman sitä: määrittelemättömyyskin kun on järjen määrittelyllinen teko.


Pre-emptive industry (healthcare, insurance et cetera) brand thinking should, in my opinion, always start with the questions ”How do we become they who prevented that from happening? How do we communicate the value of who that is best?” The we-they-that and we-value-who starting points capture the full essence of what is being done, and are thus very efficient ways to get an entire pre-emptive industry organisation to think along the same main lines of thought. That is important so that the prerequisites for organisational cohesion exist, which is wanted for optimal outcome potential creation. We must, obviously, remember that every industry is, in one way or another, a pre-emptive industry: the beingness of Chocolate in the Markets pre-empts anger in the everyday, at least to some extent. The power of Chocolate is great: we must continue to remember that.


To the extent that Human Children learn by observation, imitation, and repetition, then we should realise that this never goes away. In the process of engaging and flying through our careers, we continue to learn: year-in, year-out. There’s always somebody new coming into the Office who unassumingly grabs your attention with a new way to think about an organisational process or tidbit of engineering. There’s always somebody there who grabs your eye for an extra second with how they tweak the machine during a repair, with how they sprint through the ER with the most precisely-manoeuvred haste. Work grows us, and it’s important: through the continued transfer of skills across organisational generations we pass on the knowledge required to maintain our assumed state of living. So, pretty much exactly as for exactly every other animal species out there, the process of learning is for us, as well.

© 2019 Jens J. Sørensen

Suomi

“The first thing religion teaches you is that you ain’t God.”


Hoitajamitoitus on tapa laskea tarvittava tuotantomäärä työntekijöitä. Koulutusjärjestelmä tarvitsee tätä pitkällä aikajänteellä toteutuvaa laskelmaa, toimittaakseen työtään. Palvelumitoitus on tämän laskennan vastakohta, jossa hoidettavilta kysytään palautetta ohjatakseen tuotantoa hetkessä tai sen lähellä. On kyse sisäänsyöttöjen ja ulossyöttöjen mittauksista ja säädöistä. Molempia^2 pitää käyttää: sisäänsyöttöjä ja ulossyöttöjä, mittauksia ja säätöjä. Muuten homma ei vaan toimi.


Jos on epävarma Ihminen, niin silloin elää pelon jännityksen alaisena. Tämä tarkoittaa sitä, että tehdessään hommaansa on koko ajan virityksessä löytääkseen uhkia: validaatioita omalle epävarmuudelleen. Tämä on merkittävä energiasyöppö. Jos on itsevarma Ihminen, niin silloin ei menetä keskittymistään omasta suorituksesta ja pystyy kehittymään paremmin, kun häiriöalttius on pienempi. Kummankinlaiset Ihmiset voivat menestyä: harjoitusmenetelmät ovat vain erilaisia. Oikeiden menetelmien käyttöönotto vaatii itsetuntemusta, jonka saavuttamisessa ammattiapu voi olla joko hyödyksi tai suorastaan tarpeen. Uskon huippu-johtajilta ja -urheilijoilta opitun perusteella, että nämä ovat Ihmisen kehitettävissä olevia asioita.


On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.

This stanza of the Finnish national anthem essentially says “our Land is poor and will remain so if we just lie around wishing for riches.” But then it also says “a Stranger will look past it, but for us our Land with its various forms of Nature are most important.”


Kun lennät mielessäsi lähdettä kohti katsovaa rundia ylitse Aurinkokunnan, eli siis suljet silmäsi ja kuvittelet makoilevasi mahallasi heliosfäärin (Aurinkokunnan atmosfäärin) päällä katsoen kohti Aurinkoa ja sitä eri kiertoradoillaan kiertäviä Planeettoja, voit lisätä yhteiskunnallisen ajatusdimension tämän materialistis-objektiivisen päälle. Tällöin kykenet harjoiteltuasi näkemään, kuinka yhteiskunnan uutisvirtaa voi myös laadultaan ja määrältään kuvailla eräänlaisena “mielensäänä” joka tapahtuu eri aikoina eri paikoissa Auringon ympärillä, Auringon position ollessa vakio suhteessa katsottujen Planeettojen kiertämiseen sen ympäri.

Mielensäätä voi konseptina käyttää monipuolisesti tulkitsemaan omaa elämäänsä. Ennustettavat tapahtumat antavat näkyvyyttä ajassa eteenpäin. Esimerkki, Kaverilta Kaverille: kuulitko jo, että ylihuomenna on ennustettu Venuksen projisoivan vitutusta Marsia kohtaan? “Helvetti soikoon, jos se unohtaa vuosipäivän!”


One thing many People don’t know is that I am working on building a literal City from scratch, primarily meant to serve the Finance and IT industries, which share a common job market. It is pretty intense, because the strategic timespans for the construction of a City soar over centuries: inspect the greatest power centres of today, across the globe, and you will find that they are centuries old, Cities grown deep into the ground of historical equity, built upon the glory of victories previously had.

To think forward and weigh the geosocietal impacts of various ways of thinking regarding cultural, fiscal, and monetary (to say the least) masses, as potentially transacted across relatively present (as in near future) timelines, intended to secure the creation of value for centuries (at least, once more) as projected towards the future (as such creating the basis for investment decisions regarding the depositing of work in the City to be had): I can tell you, it is quite something.

The globalised times of today are brilliant in the potential they create for more widely spread well-being. In the Digital Age, which we have entered, we are living in realer-time than before (due to the spread of information & knowledge access), and thus the People acting as Customers in the Markets will continue to be served in this very same realer-time mode of life. We are allowed to have less patience, as the technology allows for faster service. That means the sensitivity to timezones and travel times between them are more important than ever, because intermarket operators will be leading their Organizations, serving their Customers, as the day passes by from East to West. This makes Finland very interesting as an investment zone: for example, Finland has the ability to grab the day as it arrives from Asia, process its information to create new knowledge, and toss it over the Atlantic to the Americas, fresh out of the mind’s oven.

No longer are we looking at one place (our own) when we are at work: we must begin seeing the day through the full scope of light that travels across the Continents, so that we may begin to keep up with it better. This is what you learn in thinking about Cities and their immense power.

I can recommend a book, Connectography by Parag Khanna, that can help you think about how Cities are interconnected networks of value creation and movement, and how infrastructure and power related to it is beginning to drive world policy on several fronts. The question is the balance of power between the pipes and their ends.

© 2019 Jens J. Sørensen