Urheilijoille

Tapani urheilla on henkisesti hieman taiteellinen, mutta se toimii motivoinnissa jos tarvitsee hieman lisätsemppiä: käytän käynnissä olevien urien omaavien urheiluidolieni kisanumeroita määritellääkseen toistojen tai sekuntien määrän eri urheilusuoritteissa. Eli jos heitän seiskat, olivat ne sitten seitsemän toistoa tai seitsemän sekuntia, niin samalla tsemppaan Kimi Räikköstä Alfa Romeon R&D -työssä, jossa hän nykyään radalla on. Jos vedän neljättoista, niin sama heitto menee Valtteri Bottakselle kilpatyöhönsä Mercedeksellä. Bottaksen oikea urheilijanumero on 77, mutta sillä se on epäkätevä suoritenumeroksi, ynnään sen osat yhteen saadakseni neljättoista. Tai sitten femmat Vettelille, jota arvostan muuten aivan kuninkaalliseella tasolla siitä, kuinka hän osaa pitää yksityisyydestään kiinni nykyajan mediailmastossa.


Tasapainottaakseen ajatteluaan on mielestäni järkevää muistaa, että vaikka Suomi on tilastojen huipulla, niin Suomen Kansalaiset ovat tilastojen pohjalla: he käytöksellään ovat Valtiotilastojen juuret. Joten pisteet kaikille, tulosten tuottamisesta.


Olisiko se moraalisesti oikein jos Suomen Valtio varustaisi Suomen Vanhemmat tiedollisilla aseilla Lapsiaan ja Nuoriaan kohtaan, ajanväännössä älypuhelimien puolesta ja vastaan? Joutuvatko Lapset ja Nuoret tässä epäoikeudenmukaisesti alilyöntiasemaan, sillä Valtio-brändillä varustetut sanalliset toimenpiteet ovat voimakkaita, vai onko oikeudenmukaista Valtion toimesta varmistaa tietty avoin standardiymmärrys siitä, missä menee normien rajat? Minä kannatan avoimen rajatiedon ymmärryksen kehittämistä tässä älypuhelinasiassa, ja olen kiinnostunut etenkin sen sovelluskohtaisista standardeista. Mikä on normaalin sosiaalisen median käytön taso, esimerkiksi, jolla voi kuvitella muodostavan pohjan ylisukupolviselle käytöstavan (sosiaalisen median -käytön) syntymiselle? Mikä on normaaliksi koettua seksuaalikäytöstä Tinderin ja vastaavien sovellusten ajankaudella? Missä menee eettisyyden ja turvallisuuden rajat näiden tuoreiden ja hyvin rahaa tekevien toimialojen sääntöjen kohdalla? Milloin Poliitikot aloittavat pohdintonsa ja julkaisunsa näistä aikakautemme ylivoimaisesti tärkeimmistä asioista, että heihin voisi jälleen luottaa edes jonkinasteisen ajanmukaisuuden suhteen?


Having a sauna is a great way to practice your mind in forward-oriented thinking. A sauna actively teaches you to either throw more steam on or get the fuck out.


Ihmissuhteissa kannattaa muistaa, että joskus ilmoitus on vasta-aine. Eli vanhoillisemmin: vittuilu on välittämistä.


When you think of the complexities of the networks of interconnectedness that define the global economy out of which grows all the market outcomes that we see around us: it is quite something.


The definition of an emotion comes from the picturing of the moment that it is had in. The translation of the fidelity and depth of the emotion across People is dependent on the objective context of the People as relative to the Story: are they able to draw emotional bridges from their past to the present-moment being evaluated in similarly reflectable ways, sparking the prerequisites required for an educational conversation, because there exists capacity to understand across Versions of the Story?


I am having huge trouble deciding how to think about Tinder. How is it that I am supposed to consider my opinion on this platform economy of the modern age, where it is so that I would be a participant in a self-sales market operating at light-speed? I am further affirming my position that Tinder is and will come to be discussed as a significant health risk.

© 2019 Jens J. Sørensen

Verottajan verottaminen

What is the relative G of any given situation? Well, it of course boils down to our behaviour and the constituency of the materials forming the Planet we live upon. How much of which is being steered in what direction of a story, taking into account the distance-in-practice from the consideration of the fundamentals above presented (how much you’ve thought about them), will give you the answer.


Yleinen asevelvollisuus on minulle kyseenalaistamaton itsestäänselvyys: mielestäni Suomi hyötyy siitä, että jokainen saa yhteisen kurikoulutuksen joka samalla etäännyttää entisestään vääräromanttisista sotaunelmista.


Ultimately, success in everyday life comes down to getting to bed on time. Ultimately as in, deep-down, getting to bed on time is the primary thing you want to worry about.


To be flying at the leadership-level with proper pillowing on the mind, I believe that it is not only a benefit but a necessity to be part of a work-external, professional network. Having a broader perspective is what counts in being ready for the responsibilities that, ultimately, come as surprises in the day-to-day.


The money of politics is votes.


As the Captain of any Vessel will tell you: you do wish to assess your capacities to maintain control prior to engaging in the act of motion-creation. In the interests of maintaining systemic stability: you do further wish to have a self-separate Approval Council to affirm your opinion of controllability.


In being a Captain, you must learn to realise the difference between Skipper and Non-Skipper moments. If your pressures of acting as Captain mean you must fail to attend an event or other gathering, then be Skipper and focus on the task at hand. But then it is really important to get into a habit of knowing when it is that you are a Non-Skipper.


The thing about being a Captain is being able to handle the beingness of the storm: its everpresent impending arrival or its therebeing.


Työstä pidetään sen alkuun asti kiinni. Sen jälkeen siitä aletaan päästää irti, kunnes tulee taas aika alkaa tarrautua hommaan. Kuin hengitys konsanaan.


This has been written by an American working the bar in Helsinki (a Man clearly of the highest calibre: building a Family with his Wife, in the finest of physical shape, and versed-for-work in the Finnish tongue after but a few years of residence in this immense City of ours that lays in the Far North):

“The primary form of social welfare should be work. An Individual’s capacity to provide for their own Family is empowering and proves to be the basic necessity when one pursues a meaningful life with the opportunity of advancement & growth. Therefore our collective goals should be to increase the opportunity for everyone (who wants to) to get reliable employment. Regulation should protect workers but it should be negotiated upon by Owners & Employees. The workplace is the breeding ground of welfare & progress.”

This, in turn, has been written by me:

“Speaking of the welfare state is a mistake: we should always remember to speak of the well-being state. Welfare awakens connotations of handouts, of passivity: well-being is an active effort, one achieved through the continued passings of the taxed fiscal flows, made possible by the aggregate work of a Nation, into the funding of the operation of the base societal system, the vehicle of insurance that no Citizen should ever be left behind to fend for themselves and their own against the tremendous forces of Nature that so closely rest behind in our wake as we step in through the door from the cold outside to the warm residing within. We should note that whilst the State is a vehicle of insurance against worse times then it is also a vehicle of assurance that that which works today shall continue to work tomorrow or improve: taxes are the lifeline of this assurance/insurance feature of modern living, defining modern as that had with the being of the State.”

We have zero fundamental disagreements with the American, whilst maintaining the integrity of the necessary insurance-bringing functionality of the Nordic system.


Asioita aikaansaadakseen on tärkeätä keskittyä tavoitteeseen ja pitää silmä lujasti siinä kiinni. Jokaisella organisaatiolla on funktionaalinen merkityksensä jonka luonne on helposti tarkasteltavissa käyttämällä filosofian vanhinta työkalua: poistamalla se olemasta. Kun nappaa jonkun asian irralleen todellisuudesta tarkastellakseen sen luonnetta, jättää todellisuuteen aukon jonka luonnetta tarkastelemalla löytää irroitetun kappaleen merkityksen todellisuuden muodostumiselle.

Verottajan funktio osana yhteiskuntajärjestelmän todellisuutta on hyvin yksinkertainen: rahaimuri. Vaikka yleinen keskustelukulttuuri nykypäivässä on erinäisistä syistä valunut siihen pisteeseen, että Verottajaa ja verojen maksamista halveksutaan, niin on syytä viettää pienehkö tovi pohtien sitä mitä tapahtuisi jos yhteiskunnalta poistettaisiin hapentulo. Mitä sinulle kävisi?

Se, että Verottajan olemassaolo on yhtä todellinen osa ihmiselämää kuin kroppamme hapensaanti, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei verotusjärjestelmää voisi kritisoida. Verottaja toteuttaa heille määrättyä työtä, aivan kuten kaikki virkahenkilöt sotilaista sairaanhoitajiin kuuntelevat ylimmän päättävän elimen, Kansan valitseman Eduskunnan, sanaa. Jos Verottajalle annetaan yskivä järjestelmä käytettäväkseen, tulee Verottajan toimenpiteet olemaan yskiviä. Vaikka F1-kuski Lewis Hamilton on kiistatta kivunnut lähimmäksi F1-legenda Michael Schumacherin historiassa asettamaa tasoa, niin ei herra Hamiltonkaan nakuttaisi kärkisijoja ilman kärkiautoa.

Ennenkuin jatkan kohti päivitysehdotuksia verotusjärjestelmään, on syytä kuitenkin antaa mitä suurin kunnia Verottajalle siitä, että Suomessa elävä järjestelmä on maailmanluokan kone ja päihittää monen muun vertailukohteen. Ei tarvitse kuin viettää pienen hetken mittaisen piipahduksen verran aikaa tutkien esimerkiksi Yhdysvaltain IRS:n pyörittämää hirviötä halutakseen kirjaimellisesti naimisiin Suomen ja sen veroehdotukseen pohjautuvan, automaattimallin kanssa.

Tästä huolimatta, minä en ole tyytyväinen. Verotusjärjestelmä on vieläkin aivan liian läski ja vie päättäjiemme ajatukset väärään suuntaan: nippelisäätöjen tekemiseen prosenttien kymmenysten varassa verraten Suomen yhteiskuntajärjestelmän operatiiviseen johtamiseen Virkahenkilöstön (ja siten Kansaa palvelevan koneen) ylimpänä johtajana. Mitä tämä tarkoittaa?

Tarkoitan hyvin yksinkertaisesti sitä, että sitä saa mitä johtaa. Jos johtaa nippelisäätämisellä, saa nippelisäätämisen tasoisia tuloksia. Kun poliitikkojen kokonaispohdinta-ajasta (se aika mitä poliitikko käyttää miettien asioita kertaa poliitikkojen määrä) merkittävä osa menee sen säätämiseen mielessä, pitäisikö jonkun luvun olla 0,1 tai 0,2, niin kehitys ajattelun tasokkuudessa tyssää siihen. 

On tiedostettava se, että johtaminen on ihmisten kohtaamista ja ohjaamista oikeaan suuntaan. Periaatteessa voisi olla ajateltavissa siten, että nippelisäädöt verotusjärjestelmään ovat juuri tätä: mutta se ei ole johtamista, sillä se unohtaa ihmisen.

Käytännön todellisuuden ymmärtäminen puuttuu Suomen päätöksentekojärjestelmästä miltei täysin. Jokaikinen minuutti mitä Yrittäjä tai Kansalainen käyttää verotuksensa pohtimiseen – minuuttimäärä joka on luonnostaan nouseva järjestelmän nippelitason kehittymisen myötä – on minuutti pois Työntekijöiden johtamisesta, Asiakkaiden palvelemisesta, Markkinoiden tutkimisesta. 

Jokaikinen Verottajalle hävitty minuutti on yhtä kuin kuolema arvonlisäykselle.


Mitä pitäisi tehdä?

Verottaja on Valtion rahaimuri. Tämä on hyvä asia, sillä emme halua tutkia sitä mitä tapahtuu kun yhteiskuntajärjestelmältä leikataan hapensaanti.

Rahaimuri on joko suora, yksinkertainen piippu verotettavan ja verottavan välillä, tai sitten se on monimutkainen polku erinäisiä vaihtoehtoja ja muita säätöjä, jossa hallinnon voimin paetaan Työntekijöitä, Asiakkaita ja Markkinoita.

Minä kannatan yksinkertaisuutta. Minä en halua vuosikymmenen päästä edes tiedostaa Verottajan olemassaoloa. Sitten kun Verottaja on täysin näkymätön ja unohdettavissa: sitten verotusjärjestelmä on valmis.

Digiajassa tämän toteuttaminen ei ole vaikeata. Kun raha liikkuu esimerkiksi työnantajan tililtä työntekijälle, ei työntekijän tarvitse tietää mitään muuta kuin se, että tietty summa rahaa on saapunut tilille. Kaikki on hoidettu etukäteen: näin asia on jo nyt, Suomessa ainakin. 

Se minkä tulisi muuttua on, että Yrittäjältäkin poistetaan kaikki verotuksen operatiiviset rasitteet. Ihan kaikki. Kaikki. No okei varmasti jotain on. Mutta melkein kaikki. Kun Yrittäjä vastaanottaa rahaa Asiakkaalta, niin yritykseltäkin rahat on viety Verottajan kirstuun automaattisesti.

Se on tulevaisuuden reaaliaikaisuutta, että Verottajan työt on hoidettu ennenkuin ne ovat edes alkaneet. Kun on rahaputki tililtä A tilille B, Verottaja on jo tehnyt tehtävänsä ja lähettää kuitit perään.

Kun järjestelmästä poistetaan kaikki verosäädöt ja asetutaan standardeihin jota ei muuteta poliittisten tuulten mukana, vakautuu talousjärjestelmä kun kaikki voivat lopullisesti pysähtyä oppimaan miten se toimii. Opin myötä osaaminen järjestelmän kanssa automatisoituu, ja aikaa vapautuu varsinaiseen työhön ja muuhun elämään, nostaen kaikkien hyvinvointia. 

Mitkä voimat ovat vastassa?

Kaikki ne joiden palkka ja osaaminen ovat suoraan kytkettyjä nykymuotoisen verotusjärjestelmän pyörittämiseen: eli aivan hemmetin monen ihmisen, kun järjestelmä on paisunut niin laajaksi. Erikseen tulee mainita kaikki ne poliittiset voimat jotka johtavat nippelisäädöillä ja siten kokevat osaamisensa arvon nimenomaan verotusjärjestelmään kohdistuvien diilien kautta: kun on tottunut olemaan se paikallinen poliitikko joka saa väännettyä kaverille tai kaverin kaverille erinäisiä verovähennyksiä ja muita (jotka – toistettakoon – ovat Yrittäjän kustannusten siirtämistä Yhteiskunnalle), niin siitä valta-asemasta on vaikeata päästää irti.

On kuitenkin sen aika.

Verotusjärjestelmän raju yksinkertaistaminen leikkaa rahankierron transaktiokustannuksia (eli sitä hintaa mikä syntyy yksinkertaisesti siitä, että raha liikkuu – riippumatta mistä se tulee ja minne se on menossa) ja poistaa kitkaa talousjärjestelmän toiminnasta. Tätä on mahdotonta vastustaa: on silkkaa idiotismia lähteä väittelemään vastaan, että rahankierron hidastaminen verotusjärjestelmän sisääntuloputkessa olisi vastoin kenenkään etuja (kun laskuista poistetaan yllä mainitut vastavoimat: kun heitä ei ole enää laskuissa mukana, on rahankierron sujuvoittamisen edut kaikille nähtävissä).

Ulosmeno: siinä saa olla kitkaa. Mutta sisääntulon hidastaminen? Se on silkkaa idiotismia. Sen olemassaolo on ymmärrettävää historian teknologisten rajoitteiden myötä, mutta ei enää tänä päivänä jossa IT:n voima auttaa meitä kiillottamaan Valtion rahaputken kultaiseksi.

Verottajan pitäisi toimia täysin automaattisesti ja olla ytimiltään kytketty Pankkien järjestelmiin suoraan: periaatteessa Verottajan voisi organisoida Pankin sisälle asennettavaksi komponentiksi. Kun rahaa liikkuu tililtä A tilille B – missä tahansa päin talousjärjestelmää – niin suoritettakoon maksu Verottajalle automaattisesti mikäli kyseessä ei ole lahjaveron rajan alle jäävä henkilökohtainen siirto. Kun raha istuu tileillä, niin tehkööt Verottaja vuosittaisen varallisuusveroa muistuttavan verotuksen seisovalle pääomalle: tällä tililtä suoraan verotettavalla prosentilla (oli numero mikä tahansa, sanoisin aivan maksimissaan 2-3%) ylläpidetään inflaatiota (joka on hyvin tärkeä osa talousjärjestelmän terveyttä) kirittämällä pääoman pitäjiä joko kuluttamaan tai sijoittamaan.

Hyvin yksinkertaista: Verottajalla on kaksi automaagista toimenpidepistettä. Tilisiirtojen välissä automaattisesti oleminen ja pankkitilin keskiarvobalanssin verottaminen minimoi Verottajan näkyvyyttä ja suoraviivaistaa sen toimintaa, jonka pitäisi aina olla Verottajan ensisijainen tavoite. 

Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden vapautuu Markkinoiden (eli siis: vapaiden ja itsenäisesti toimivien Ihmisten) luonto toimimaan hintamekanismin kautta. Jos jotkut hinnat nousevat kun veroedut poistuvat, niin sitten ne tekevät näin: ei muuta kuin myymään paremmin tai omia kustannuksia leikkaamaan. Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden pääsevät poliitikot ja muut johtajat keskittymään siihen varsinaiseen, operatiivisen organisaation johtamiseen. Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden kitketään korruptio ennenkuin se edes ehtii syntyä.

Haluaako joku vielä keskustella asiasta, vai ryhdytäänkö automatisoimaan Verottajaa? Verottajan pitäisi vuosikymmenen päästä olla miltei täysin näkymätön, muutaman sadan IT-insinöörin lentämä järjestelmä.

© 2019 Jens J. Sørensen

The Solvation of Universal Basic Income

EDIT:// I would personally incept Basic Income into Finnish society by making it the base of the retirement system, decoupling the idea that equity ownership should fund the Golden Path. I believe it should be equity creation: money can be created (via the solution below) directly to fund the path. This opens up many avenues to destress the economic system from forced growth (not from growth itself, which will happen by those who work) and makes trickle-down economic thinking a lot more viable and simple to operate: it becomes possible to delete a massive bunch of administration from the path that money takes to get to the account of a retiree.


This one really isn’t hard. It just needs a complete reconstruction of the base of the financial system: of money. Instead of one-dimensional money, we need to make it two-dimensional: give birth to the other side of the coin.

One-dimensional money – as we have it now – is as it is. Equal on all fronts: a euro is a euro, a ruble is a ruble, a yuan is a yuan: earned by working for it.

Two-dimensional money maintains the equality of the number. A euro is still a euro in number. But two-dimensional money arrives into our use through two separate forms:

First, we have money as we know it now: that earned through work, useable and saveable in the marketplace.

Second, we have money as we will know it through universal basic income: that given as a natural right, enabling all lives to be lived with a basic sense of dignity. Natural Money differs from Worked Money in that it is born at the beginning and laid to rest at the end of each month. Natural Money can only be used – not saved – and thus it can be directed purely in the direction of covering life’s basic necessities so that everyone can live with dignity.

Now that we have the blockchain, we can build it. Two-dimensional money is within very easy reach, administratively & technologically. Just issue each Citizen a payment card, load it up with Natural Money every month, and send them out into the marketplace.

The purveyors allowed acceptance of Natural Money can be limited by a standard definition of basic needs (not too much science required here – and politics will maintain the definition process across time). In turn, purveyors accepting Natural Money will – of course – have it transferred into Worked Money that they can save up, since they have worked for it.

The importance in making Worked Money saveable is that that annotates the value of work as the path towards ownership and increased personal sovereignty, and we should wish to maintain the value of work, as work is what keeps us where we are, setting the preconditions required for us to be able to move forward. Without work, we inevitably slide backward as we forget how to operate the societal machine and all its parts – such is the process of natural decay, which work counters, and let us not forget that society is a part of Nature. By making Worked Money saveable and thus giving it additional value as compared to Natural Money, we maintain the sanctity of the value of work and preserve the value of equities already had.

This is not to say that a life lived mostly or perhaps someday even fully on Natural Money isn’t or won’t be a sovereign life in and of itself, as well. It is just that work should have the higher valuation when it comes to increasing One’s sovereign power through ownership, since ownership is a powerful world-defining force that shouldn’t come without prerequisites. Ownership sets the stage for our forward progress by having control over the equity that we live our lives upon, and it takes work to own something well. The value of work cannot be discounted.

This solvation of universal basic income is completely dependent on us living in the digital age, since otherwise the overhead costs of issuing and transforming the moneys every month would be irredeemably high. Let it be an example of why the digital platform we have built is worth preserving at all costs.

© 2019 Jens J. Sørensen